Elämä on jees

    Kertojana Noel

Musta ori tökkäsi minua turvallaan ja hörähti vaativasti. Kaivoin hajamielisenä namin uuden tallitakkini taskusta ja tarjoilin sen hevoselle. Kalle heilautti tummaa harjaansa ja rouskutti herkkuaan tyytyväisenä. Jatkoin kiiltävän karvan sukimista mietteliäänä ja kopautin muovisukaa karsinan seinään pari kertaa. Siitä irtosi tumma pölypilvi joka jäi leijailemaan hämärän karsinan ainoaan valonsäteeseen jonka keväinen aamuaurinko meille tarjoili katon rajassa olevasta ikkunasta. Heitin suan takaisin harjakassiin ja nappasin lampaankarvalla pehmustetut jännesuojat samalla kyykistymisellä. Varustin orin loppuun ja astuin karsinan ulkopuolelle. Nappasin mustan kiiltävän kypäräni ovessa olevasta koukusta ja asettelin sen päähäni. Kiskaisin vielä puhki kulutetut ratsastushanskat takataskustani ja nappasin kuolaimiaan mutustelevan orin ohjat käteeni. Sen ilme kirkastui ja hevonen lähti seuraamaan pitkiä harppauksiani ulos tallista. 

Tallin takaa nouseva aurinko häikäisi silmiäni kun astelimme autiolle tallipihalle ja parkkeerasin Kallen seinustalle jakkaran viereen.
"Eikö vanha taivu?" kulman takaa ilmestynyt Lotte heitti ja tuli kohti.
"Taipuu taipuu, teen kuule vaikka spagaatin tässä ja nyt, jos tahdot", virnistin ja vinkkasin naiselle silmää. Nuori kuparitukkainen kollegani pyöräytti silmiään niin, että niistä jäi näkyville vain valkuaiset, mutta näin jonkin hymyntapaisen pilkahtavat hänen kasvoillaan. Kiipesin jakkaralle ja heilautin itseni näppärästi jo liikkeelle lähteneen ratsuni selkään. Kalle pärskähti ja lähti kuin autopilotin ohjaamana kävelemään tuttua alkuverryttelylenkkiämme kohti rennoin matkaavoittavin askelin.
"Muru hei, et sä viittis siivota karsinoita sillä aikaa ku me käydään treenillä?" huikkasin olkani yli pihaan jäävälle Lotelle leikkisästi ja näin miten jokin syttyi naisen sisällä.
"Sano vielä kerranki muruksi ni teen susta taljan!" tämä kiekaisi perääni ja heristi nyrkkiä kiukkuisena. Nauroin makeasti ja käännyin menosuuntaan päin taputtaen Kallen kaulaa.

Perinteisen alkuverryttelymme jälkeen suuntasimme Kallen kanssa kentälle ja siirsin sen heti raviin. Ori lähti töksähtäen isoon keinahtelevaan raviin ja aloin keventämään sen askelien mukana keskittyneesti. Työskentelin hyvän tovin taivutellen Kallea eri suuntiin, kunnes siirsin sen takaisin käyntiin hetkeksi ja aloin mittailemaan kentälle eiliseltä jääneitä esteitä. Suurin osa niistä oli ihan maahankaivettuja, olimme eilen harjoitellut kolmevuotiaan Citan kanssa pientä rataa. Totesin että voisimme kuitenkin Kallen kanssa kehitellä niistä pienen jumppatehtävän. Niimpä siirsin orin reippaaseen laukkaan ja aloin tekemään samoja taivutuksia myös nopeammassa askellajissa. Kalle oli kovin kuuliaisella tuulella ja vastasi epäröimättä pienimpiinkin apuihin. Juuri tämän takia ori oli yksi lempihevosistani kautta aikojen. Verryteltyämme tovin, jumppailimme pikkuesteet pari kertaa läpi, jonka jälkeen siirsin Kallen takaisin raviin ja annoin sen venyttää itseään.

Palatessamme talliin, suurin osa karsinoista oli yhä siivoamatta, arvatenkin. Cece oli vielä päivätöissään toisaalla ja Lotte oli tosissaan tainnut vetäistä herneen palkoineen nenään aikaisemmasta kommentistani. Ei minua toisaalta haitannut, olen aina kokenut tallityöt rentouttaviksi kaiken muun ohella. Tosin eipä minun koskaan ollut tarvinnut tämän suurempaa tallia hoitaa, nämä muutamat karsinat nyt menisikin vielä aika kepoisesti. Hoidin Kallen pois ja vein sen takaisin tarhaan nauttimaan auringonpaisteesta, jonka jälkeen palasin talliin ja tartuin talikkoon. Pistin talliradion täysille ja aloin mukana hoilaten siivoamaan jäljellä olevia karsinoita. Elämä oli jees.