Kaikki mistä koskaan unelmoin

Cece katselee huolestuneena ruunikkoa tammaansa samalla kun tuttu eläinlääkäri Roope Tuomi tarkastelee sen vasenta etusta kulmat kurtussa. Viimein kolmissakymmenissä oleva päivettynyt mies nousee ylös kyykystä ja oikaisee selkänsä hymyillen naiselle.
" Kyllä se alkaa näyttää aika hyvältä. Jossei se onnu enää niin ei muutakun kovaa ajoa! " Roope virkkoo ja virnistää Cecelle pakaten tavaroitaan.
" Huh, okei hyvä. No jos nyt alotellaan rauhaksiin, sillä on kyllä varmaan energiaa sairasloman jäljiltä... " Cece huokaisee ja taputtaa Lurun kaulaa helpottuneena. Tamma säpsähtää hereille horroksestaan jossa se on tyytyväisenä ollut koko tutkimuksen ajan ja tapittaa omistajaansa uteliaana.
" Juu. Onkin melko energisen näköinen kaveri... " mies nauraa ja nostaa tarvikepakkinsa maasta.
" Kiitos taas hirmuisesti. Mitähän me tehtäis ilman sua ", Cece hymyilee tälle aurinkoisesti ja kääntää sitten katseensa piristyneeseen hevoseensa.
" No mitäpä tuosta. Lasku tulee kyllä perästä " toinen toteaa hymyillen ja jää hetkeksi katselemaan hevosensa parissa puuhailevaa naista mietteliäänä. Lotte pamahtaa satulahuoneesta käytävälle ja saa miehen havahtumaan ajatuksistaan.
" Minäpä tästä poistun, mukavaa päivänjatkoa ja olkaa nyt varovaisia ettei tavata ihan heti uudestaan " Roope huikkaa hieman punastuneena huomatessaan Loten merkitsevän katseen ja lähtee harppomaan ulos tallista.
" Joo okei, moikka! " Cece huitaisee kädellään miehen perään ja keskittyy edelleen Lurun paijaamiseen.
" Taitaa toi Tuomi vähän tykätä susta. Siitähän sulle saataiski hyvä mies, sillä on varmaan rahaakin mukavasti! " Lotte virnistää ja saa Cecen hämmentymään.
" Mitä ihmettä sä selität? Roope vai? Eikai ", nuorempi nainen katsoo ystäväänsä häkeltyneenä ja tujottaa ovelle josta nuori eläinlääkäri on juuri poistunut.
" Hmm. No aika pitkiä katseita se ainakin luo sun suuntaan, ja oon kuullu huhua että se on ollu vapaalla jalalla jo useamman vuoden, taitaa olla tämän kylän tavotelluin poikamies ", Lotte hymyilee maireasti ja nostaa kulmiaan Cecelle. Cece huitaisee ystäväänsä harjalla nauraen ja alkaa sukia Lurun ruskeaa karvaa puhtaaksi. Nainen ei voi kuitenkaan olla pohtimatta toisen sanoja harjatessaan tammaansa. Eihän eläinläääkäri Tuomi tosiaan mikään pahannäköinen mies ollut, Cece ei vain koskaan ollut edes ajatellut asiaa.

Luru kävelee verkkaisesti eteenpäin pitkin ohjin pärskähdellen tyytyväisenä. Aurinko paistaa vielä täydeltä taivaalta ja lämmittää Cecen paljaita käsivarsia ihanasti. Ainoat kuultavissa olevat äänet kevätillassa on satulan pehmeä narina ja lintujen laulu. Elämä ei voisi tästä enää paremmaksi muuttua. Pian parivaljakko saapuu kuitenkin takaisin tallipihalle lyhyeltä kävelylenkiltään ja Cece pysäyttää tamman tallin edustalle. Nainen heilauttaa itsensä alas satulasta yhdellä nopealla liikkeellä ja lähtee taluttamaan Lurua takaisin talliin. Tallin ovella vastaan tulee Noel ja Kalle, sekä Lotte ja Dom. Orit ja niiden omistajat ovat menossa kentälle iltatreenille. Cece väistää tammansa kanssa vikkelästi takavasemmalle, mutta Kalle huomaa Lurun nopeasti. Ori hirnuu äänekkäästi tamman suuntaan ja ravistelee tummaa lyhyeksi leikattua harjaansa. Noel komentaa mustaa hevostaan ja he jatkavat matkaansa kentälle. Cece vie Lurun sen karsinaan ja alkaa riisua siltä varusteita. Tamma alkaa tapansa mukaan torkkua lepuuttaen toista takajalkaansa ja Cece kokeilee sillä aikaa kipeänä ollutta jalkaa. Luru mulkaisee naista kulmiensa alta, mutta antaa olla. Cece on yksi niistä harvoista joilla on lupa koskea tamman jalkoihin. Jalka ei tunnu ollenkaan lämpimältä tai turvonneelta ja Cece huokaisee helpotuksesta. Nainen päättää kuitenkin pelata varman päälle ja hakee satulahuoneen pakastimesta kylmäyssuojan etuseen. 

Saadessaan hommat valmiiksi tallissa Cece jakaa iltaheinät karsinoihin valmiiksi ja lähtee ulos kenttää kohti. Nainen kävelee valkeaksi maalatun aidan viereen ja nojaa ylävartalonsa sitä vasten. Suuri musta ori laukkaa ohi Noelin istuessa satulassa kuin liimattuna ja ilmeettömänä. Mies keskittyi ratsastamiseen aina täydellisesti, hän uskoi että jos jotain teki, se kannatti tehdä kunnolla. Lotte kävelyttää harmaata kolmevuotiastaan kentän toisessa päädyssä selaillen kännykkäänsä. Cece katselee ystäviään ja kollegoitaan ja tuntee lämpimän läikähdyksen sisällään. Vieläkin tuli päiviä, kun nainen ihmetteli tosissaan, miten hän oli tänne päätynyt. Juuri tähän näiden ihmisten ja hevosten kanssa. Hänellä oli kaikki mistä hän oli koskaan unelmoinut. Upea ja taitava estehevonen, ja ystävät joiden kanssa tehdä hommia ja joilta oppia jatkuvasti uutta. Yhtäkkiä Roope palaa hänen mieleensä. Parisuhdetta hänellä toki ei ollut, mutta ei hän toisaalta sellaista ollut juuri osannut kaivatakkaan. Nyt Cece tuntee kuitenkin poskiensa kuumottavan hänen ajatellessaan pitkää vaaleatukkaista eläinlääkäriä, joka oli hänelle aina valtavan mukava ja hymyili hurmaavasti. Nainen ravistelee ajatuksen nopeasti päästään ja huomaa Loten kävelevän kohti Dom perässään säyseästi käyskennellen.*" Mennäänkö talliin? " Lotte kysäisee ja katsoo naista pitkään. Cece punastuu uudelleen, hänestä tuntuu että hänen paras ystävänsä näkee hänen lävitseen.
" Mennään vaan ", nainen nyökkää ja lähtee kävelemään parivaljakon kanssa pihan poikki.
" Mitä sä mietit? " Lotte kysäisee ja katsoo ystäväänsä merkitsevästi.
" En mitään ", Cece toteaa ykskantaan ja lähtee edeltä avaamaan ovea.