Kertojana Noel Musta ori tökkäsi minua turvallaan ja hörähti vaativasti. Kaivoin hajamielisenä namin uuden tallitakkini taskusta ja tarjoilin sen hevoselle. Kalle heilautti tummaa harjaansa ja rouskutti herkkuaan tyytyväisenä. Jatkoin kiiltävän karvan sukimista mietteliäänä ja kopautin muovisukaa karsinan seinään pari kertaa. Siitä irtosi tumma pölypilvi joka jäi leijailemaan hämärän karsinan ainoaan valonsäteeseen jonka keväinen aamuaurinko meille tarjoili katon rajassa olevasta ikkunasta. Heitin suan takaisin harjakassiin ja nappasin lampaankarvalla pehmustetut jännesuojat samalla kyykistymisellä. Varustin orin loppuun ja astuin karsinan ulkopuolelle. Nappasin mustan kiiltävän kypäräni ovessa olevasta koukusta ja asettelin sen päähäni. Kiskaisin vielä puhki kulutetut ratsastushanskat takataskustani ja nappasin kuolaimiaan mutustelevan orin ohjat käteeni. Sen ilme kirkastui ja hevonen lähti seuraamaan pitkiä harppauksiani ulos tallista.  Tallin takaa nouseva aurinko häikäisi silm

Cece katselee huolestuneena ruunikkoa tammaansa samalla kun tuttu eläinlääkäri Roope Tuomi tarkastelee sen vasenta etusta kulmat kurtussa. Viimein kolmissakymmenissä oleva päivettynyt mies nousee ylös kyykystä ja oikaisee selkänsä hymyillen naiselle. " Kyllä se alkaa näyttää aika hyvältä. Jossei se onnu enää niin ei muutakun kovaa ajoa! " Roope virkkoo ja virnistää Cecelle pakaten tavaroitaan. " Huh, okei hyvä. No jos nyt alotellaan rauhaksiin, sillä on kyllä varmaan energiaa sairasloman jäljiltä... " Cece huokaisee ja taputtaa Lurun kaulaa helpottuneena. Tamma säpsähtää hereille horroksestaan jossa se on tyytyväisenä ollut koko tutkimuksen ajan ja tapittaa omistajaansa uteliaana. " Juu. Onkin melko energisen näköinen kaveri... " mies nauraa ja nostaa tarvikepakkinsa maasta. " Kiitos taas hirmuisesti. Mitähän me tehtäis ilman sua ", Cece hymyilee tälle aurinkoisesti ja kääntää sitten katseensa piristyneeseen hevoseensa. " No mitäpä tuosta. L

 " Onko täällä ketään? " voimakas naisääni kaikuu pimeässä tallissa. Lotte hätkähtää ajatuksistaan ja kurkistaa siivoamastaan karsinasta käytävälle. Päivettynyt kalliisiin vaatteisiin pukeutunut viisissä kymmennissä oleva nainen on astellut ovesta sisään ja hymyilee nyt Lotelle aurinkoisesti. Lotteakin alkaa hymyilyttää ja tämä menee ripeästi halaamaan naista. " Onpa mukava nähdä sua pitkästä aikaa! " Lotte hihkaisee ja syleilee toista. " No niin on ", vanhempi nainen vastaa ja vastaa Loten halaukseen. Lotte ei koskaan tuntenut omaa äitiään, joten Anna Svan on ollut hänelle varaemona siitä asti kun hän eksyi tämän tallille kesätöihin 15-kesäisenä. Anna taas välitti nuoresta naisesta kuin omasta tyttärestään, ja huolehti tämän asioista vähintään yhtä paljon kuin oikeiden biologisten lastensa. " Ainiin, hyvää äitienpäivää! Vaikka se nyt olikin jo eilen, mutta silti... " Lotte toivottaa hymyillen. " Kiitos kiitos, missähän ne mun muut lapset lu

Noel sipaisee ruskean suortuvan silmiltään ja kiinnittää viimeisen tarran jännesuojasta, jota on laittamassa paikallaan steppaavan Citan jalkaan. Tamma mutustelee kuolaimia suussaan kärsimättömänä ja kolistelee ketjuja joissa on kiinni tallin käytävällä. Noel taputtaa tamman kaulaa ja ojentaa sitten kätensä irrottaakseen ketjut. Cita rynnistää eteenpäin heti päästessään irti kahleistaan ja vetää miestä perässään. Noel ärähtää ja kaivaa kantapäänsä tallin lattiaan. " Jumalauta eläin! Opettele käyttäytymään... " mies tiuskaisee ja pysäyttää hermostuneen tamman yhdellä käden liikkeellä. " Hmph, samaa voisi sanoa omistajalleen ", viereisestä karsinasta pölähtänyt Lotte kuittaa ja sulkee karsinan oven perässään. Noel mulkaisee naista ja lähtee taluttamaan nuorta hevosta ulos tallista sanomatta sanakaan. Tänään hän ei jaksa kinata kuparitukkaisen naisen kanssa hetkeäkään. Samalla oven avauksella talliin saapuva Cece tervehtii ohi marssivaa miestä ja katsoo Lotteen kysyväs